Täs on ollu vähän kaikenlaista ryystöö, neljäkuukautta ihan luokatonta hyystöö :D
Pientä hiljaiseloa on ollut kirjoittelussa, sillä meillä on kiertänyt neljä kuukautta tauteja jeij! Samalla tietysti hoidettu yritystä ja lasta. Neitikin täytti jo 1 -vuotta ja tuntuu että vastahan sitä oli synnyttämässä. Nykyajan viikko on entisajan päivä, niin nopeasti se aika katoaa. Tässäpä pieniä sekavia ajatuksiani tästä hetkestä olkaapa hyvät:
Arki on ongelmanratkaisua, uuden opettelua ja lepäämättä eteenpäin ahertamista. Kätevää kun nää nuhat kiertää silleen, et kokoajan joku meistä on kipenä. Onneks on ollu vaan yks antibioottikuuri neidillä korviin. Mitä muita äitejä oon kuunnellu, niin mun lapsi on oikea tissirakastaja maidon juontiin menee vieläkin noin 2-4 tuntia päivässä. Aiemmin se oli helposti 6-10 h päivässä.. Aikamoista hommaa ! Eikä se tunnu olevan vaan mikään ravinto, vaan se on Apen paras ystävä tuki turva ja lohduttaja. Ei olla vielä törmätty sellaiseen suruun jota ei olisi tisulit parantaneet hah!
Kuva: Tissiapina lempipuuhassaan, välillä tuntuu että imetyksessä lähtee viimeisetkin aivosolut tyhjäksi samalla :D.
Mukavaa on ollu se, et välillä on päässy töihin nautiskelemaan ja " lepäämään " tosin selkä ei vielä kestä kovin rankkoja työpäiviä kun pitäis vaan jumpata all the time, eikä mitään hauskaa jumppaa vaan sellasta hoitavaa. Mä todella nautin mun työstä, vaikka myös murehdin jatkuvasti miten voin olla parempi kaikessa ja oppia uutta. Kävin kuvaamassa mun selän jäätävien kipujen takia ja lapojen välissä oli alkava nivelrikko, ei ollu kovinkaan lystikäs uutinen. Eipähän tuo myöskään ollu yllätys, sillä selkä on alkanut vaivaamaan jo nuoresta saakka. Yleensä se pysyy kasassa liikunnalla, mutta nyt termiitin hoidosta se suuttui oikein toden teolla.
Tällä hetkellä meillä arkea on se, että noustaan 8.00 pirteenä leikkimään ja 9.00 mä olisin valmis taas nukkumaan ja sehän ei sovi neidille, että lepäiltäisiin. Aika hyvin oon saanu sisulla hommia tehtyä, mut ilman työporukkaa olis kyllä aika huono tilanne jos kaikki olis vaan mun varassa.
Mun koti on niin täynnä kaikkea romua, että hukutan jatkuvasti kaikkea tänne ja neiti pyörremyrsky termiitti järjestelee kaiken uudestaan.
Kuva: Legoleikit
Olen muuttunut äiteyden kautta, en enää häiriinny jos lasikaapissa on vääriä värejä, tai jos joku sävy tai tavara ei ole harmoonisesti paikallaan. Näin ainakin kuvittelen ja silti on hetkiä jolloin saan hermoromahduksen ja värikoodaan kaikki tavarat paikalleen, tosin entiseen tapaan se ei enää onnistu tämänhetken kodissa.
Koetan etsiä ratkaisun hyvällä, enkä raivostu niin spontaanisti pinnani on kasvanut. Hyväksyn enemmän maailmaa ja asioita joihin en voi vaikuttaa, mutta kääntöpuolena olen huomannut että kehoni on kiristynyt, olenkin hyväksynyt asioita ulkoisesti, mutta siirtänyt ne kireytenä selkääni ja rankaani. Ehkä en olekkaan hyväksynyt vielä ihan kaikkea vielä tällaisenaan
Tämä välikirjoitus oli vähän tsekkausta tähän hetkeen, ei ole menossa loistokkain hetki elämässä, kun terveys meinaa jurnuttaa. Tulossa on monia ihania kirjoituksia jahka vaan saan vähän tätä arkea rullaamaan paremmin.
Kirjoitus voi olla vähän sekavaa täältä hermosärkyjen keskeltä, mutta yritys on kova :D
Voimia ja valoa sinun Joulun odotukseen.
Kiitos kaikille apureille tässä arjessa, kyllä tämä tästä vielä iloksi käännetään, vastoinkäymiset on osa elämän ohjailua.
<3: Elina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti